Vähän myöhemmin ymmärsin, että nuoret olivat saaneet Mannerheimin soljet. Oma partiopolkuni jatkui toisessa lippukunnassa, mutta sama perinne jatkui sielläkin. Vuosittain vähän jo odotimme, että kuka saa tänä vuonna Mannerheimin soljen, Pyhän Yrjön soljen, Louhisuden tai Collanin soljen - vai saako kukaan.
Aikanaan sitten tuli omakin vuoroni saada Pyhän Yrjön solki - tuntui hyvältä saada kiitosta tehdyistä hommista. Paras palkka oli kuitenkin ollut ystävien ja nuorten kanssa viettämäni aika, sekä yhdessä tekeminen. Ansiomerkki on ollut kiitoksena mukana koko myöhemmän partiopolkuni.
Kuvassa kaksi ansiomerkin saajaa loistaa yhdessä auringon kanssa piirileiri Pilkkeellä.
Sittemmin olen saanut olla osallisena kahden piirin alueella nuorten sekä onneksi myös vanhempien partiolaisten muistamisessa - kiitos on aina paikallaan, mutta on myös ollut mukava voida antaa jotain konkreettista muidenkin nähtäväksi, tehdystä työstä.
Onneksemme jokainen meistä on voinut osallistua omalla - niin isolla kuin pienelläkin -panoksellaan partion toteuttajana paikallisella, piirin sekä SP:n tasolla. Välillä panokseni on ollut lippukunnanjohtajana tai akelana/sampona toimimista lippukunnan eri pesteissä, välillä piirin pesteissä ja aina välillä "vain" äitinä olemista - kaikki omalta osaltaan yhtä tärkeitä. Onneksemme myös ansiomerkkijärjestelmämme mahdollistaa kiittämisen eritasoisista partiotehtävistä ja eri pituisista partiopoluista. Se vain pitää meidän niissä tehtävissä, joilla on mahdollisuus vaikuttaa seuraaviin saajiin, tulee muistaa, etteivät kiitokset eivätkä ansiomerkit tule itsestään. Meidän tulee myös tehdä osamme niiden myöntämiseksi.
Partiovasemmalla,
Kaisu
ansiomerkkitoimikunnan jäsen